Milanolaisella parvekkeella kellii kolli ja
nauttii täysin siemauksin lokakuun lämpimästä auringonpaisteesta. Kun menen
silittelemään kissaa, se kellahtaa selälleen ja alkaa kehrätä, puskee kättäni. Se
oli ensi tapaamiseni Tenderin kanssa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Päätimme, että Tender voisi tulla Suomeen, mutta vasta seuraavan vuoden alkupuolella. Silloin nuorinkin kissoistani, Taika, olisi jo melkein vuoden vanha. Ja juuri Taikan ja myös Talitan sulhaseksi olin ajatellut Tenderiä. Viime tammikuussa saapuivat Tender ja Francesco sateiseen, koleaan Helsinkiin; Francesco viikonlopuksi ja Tender epämääräiseksi ajaksi. Kukaan kun ei voinut etukäteen tietää alkaisivatko Taika ja Talita kiinnostua Tenderistä; heti, kohta vai ollenkaan?! Varsinkaan kun 11 kuukauden ikäisellä Taikalla ei ollut ollut edes yhtään kiimaa vielä! Tender oli yhtä luottavainen ja hyvin käyttäytyvä kuin kotonaankin. Kollia eivät huolestuttaneet ollenkaan monet muiden kissojen hajut ja äänet, vaan se kotiutui meille heti. Kelli selällään, kehräsi ja halusi joka päivä istua sylissä, ihan liki, kuten sillä on tapana. Ääntä miehellä kyllä on, ja kova sellainen! Tender merkkailee hillitysti ja senkin se tekee useimmiten lattialle jätetyn paperin päälle. Tenderille käyvät kaikki paperit, mutta meillä oli käytössä muovitetut kertakäyttölakanat. Säästeltiin vähän lattioita… Käytännöllistä ja siistiä! Sitten vain jännittämään alkaisiko meillä tapahtua. Alkoihan meillä… Kissat viettivät muutaman päivän yhdessä, pidempään kuin hääparit meillä yleensä. Mutta kun en voinut olla ollenkaan varma olivatko kissat onnistuneet vaiko eivät. Kun Talitan juoksu alkoi hiipua eikä Tenderkään ollut ollenkaan kiinnostunut enää Talitasta, Talita pääsi taas oleilemaan mamin kanssa. Mikäs sen ihanampaa Talitalle! Epävarmaksi jäi tällä kertaa olisiko tulosta odottavissa ollenkaan. Taika ja Tender Parin viikon kuluttua Tenderin tulosta Taika aloitti elämänsä ensimmäisen juoksun! Taika oli jo etukäteen ollut tutustumassa komeaan, hellään sulhaseensa ja rakastunut tähän korviaan myöten! Taika on kuin luotu Tenderiä varten, tai Tender Taikaa, kesti muutaman sekunnin ja Tender oli astunut Taikan ensimmäisen kerran. Sitten vielä muutaman kerran lisää, mutta sen jälkeen Tenderin kiinnostus lopahti täysin. Tuiki tavallista Tenderille, Francesco kertoi. Seuraavana päivänä, vaikka Taika teki parhaansa ja yritti olla vielä viehättävämpi ja kutsuvampi, jos mahdollista, Tender istuskeli vain kiipeilypuussa ja katseli lintuja ja muita ikkunan ohi lenteleviä otuksia. Vilkaisi vain välillä Taikaa kuin kertoakseen: Kyllä niitä pentuja on tulossa Kultaseni, älä huolehdi. Siihen oli Taikankin tyydyttävä. Mutta Tenderistä se ei luopunut! Taika asusteli elämänsä miehen kanssa tiiviisti seuraavat viikot. Muut tytöt Mandilla oli omat, noin kuuden viikon ikäiset pennut, kun Tender tuli. Mutta Mandipa ei ajatellut tyytyä näihin yksiin pentuihin vaan hiiviskeli Tenderin oven takana haistelemassa ihania, suorastaan huumaavia tuoksuja. Samana päivänä, kun Taikan juoksi loppui, aloitti Mandi omansa. Minun vuoroni, se taatusti ajatteli! Voi sitä huutoa, anovia katseita, kun Mandi kieriskeli Tenderin oven takana ja yritti saada minut ymmärtämään, että ovi pitäisi aukaista. Yritä siinä sitten selittää, että sinä kun et voi mennä nyt sinne… Mandi ehti juosta vielä toisenkin kerran, ja lopetti juoksunsa seuraavana päivänä, kun Tender lähti… kovasti olisi Mandikin halunnut pennut Hurmurin kanssa. Gilda ei kovin kiinnostunut Tenderistä. Syykin oli selvä, Gilda odotti jo pentuja. Kävi kuitenkin Gildakin ihmettelemässä Tenderin oven takana, valtavan mahansa kanssa. Takaisin Helmikuun loppupuolella vein hurmuripojan takaisin kotiinsa. Varsinkin Taikan ja minun!, suureksi suruksi. Tender on todella nimensä veroinen, valtavan rakastettava, hellä, hempeä kolli. Kun se tapasi ensimmäisen kerran kissojani, se ei sähähtänyt kenellekään kertaakaan. Tervehti nuolaisemalla pari kertaa päälakea… jos toinen osapuoli piti heti sopivana noin läheistä kanssakäymistä! Kun lähdimme Tenderin kanssa, olin varma, että Taika odotti pentuja, kaikki merkit viittasivat siihen. Oikeita rakkauslapsia oli ainakin tulossa! Talitasta en ollut vieläkään varma… vaikka kissojen yhdessäolosta oli jo noin 4 viikkoa. Talitan raskaus varmistui vasta, kun muutaman päivän kuluttua tulin takaisin kotiin. Kyllä Talitakin odotti pentuja! Tenderin komennukset ja ohjeet olivat tehonneet! Sitten vain taas odottelemaan, tällä kertaa tuloksia. Talitan vatsa ei kovin paljoa kasvanut, olisikohan 2-3 pentua? Taikan vatsa taas oli juuri ennen synnytystä kuin valtava jalkapallo, tasapuolinen sellainen. Odottelin neljää pentua, joku varoitteli kuudestakin. Ei voinut olla niin montaa! Varsinkaan, kun Gilda oli maaliskuun alussa pyöräyttänyt viisikon! Mehän hukkuisimme täällä pentuihin! Talitan suuret ’Suklaa-pojatkin’ kävivät leikkimässä muiden pentujen kanssa, mutta sen sijaan Talita ja Kapris pysyttelivät aika lailla omassa rauhassaan. Bellallekin näin monessa pennussa taisi olla vähän liikaa vauhtia, kun sekin kiipesi mieluummin korkealle kiipeilypuuhun tai pujahti johonkin piiloon pakoon vilkkailta pennuilta. Seuraavalla kerralla (melkein) kaikki voi olla toisin Tender tulee taas Kun Gildan pennut olivat kesäkuussa onnellisesti muuttaneet uusiin koteihinsa, Tenderin oli määrä tulla vielä toisen kerran visiitille. Kun meillä olisi vähän rauhallisempaa. Jäljellä ei ollut enää kuin 6 pentua… Niinpä taas matka Milanoon ja Tender kainalossa kotiin. Olin tosi iloinen, kun Francescon luona käydessäni näin myös Sapphin (FIN*Zarin Sheer Sapphire) pennut; kolme suloista, kaunista, pentua, ja yhtä reipasta ja sosiaalista kuin Francescon kaikki kissat! Tulimme kotiin myöhään keskiviikkoiltana. Sinä iltana kukaan ei vielä päässyt tapaamaan reissusta ehkä vähän väsynyttä Tenderiä. Muttei ole varmaan vaikea arvata kuka raapi raivokkaasti, yritti kai tehdä reiän läpi oven!, Tenderin oven takana aikaisin seuraavana aamuna?! Taika tietenkin. Jälleennäkeminen oli riemukas! Taika oli ihan onnessaan kun hillitympi Tender lipaisi hellästi Taikan otsaa ja poskia. Liekö Taika kertonut pennuillekin, että papà Tenderino on tullut takaisin?! Nimittäin kohta Taika viiletti uudelleen Teddy-papan huoneeseen pennut perässään. Tender tervehti, tapansa mukaan, ystävällisesti tulijoita, jokaista erikseen. Sinne ne pennut jäivät oitis leikkimään. Odottelua Pikku Tenderinit muuttivat toinen toisensa jälkeen uusiin koteihinsa. Kaikki paitsi pieni, itsepäinen, touhukas, Diva-prinsessa, joka jäi tänne meille. Varsinaisesti Mandin ja Tenderin häitä olin suunnitellut tällä kertaa. Tai sitten Gildan tai Taikan ja Tenderin, jos Mandille ei sopisi. Olin tosin aivan varma, ettei kestäisi kauaakaan, kun Mandille tulisi kiima. Mandin hormonitoiminta kun alkoi jo alle viiden kuukauden iässä ja on sen jälkeenkin ollut kiitettävän voimakasta… Mutta ei, Mandi hoiti vain Divaa. Kiva ja helppo tällainen jo tarpeeksi iso, sopivasti omatoiminen lapsi, taisi Mandi ajatella. Tenderinosta Mandi ei piitannut ollenkaan, oli ennemminkin sitä mieltä, että kollin oli aika lähteä kotiin! Gilda halusi tällä kertaa tehdä lähempää tuttavuutta Tenderin kanssa. Kun kissat tapasivat ensimmäinen kerran, Tender jo taas kiljui riemusta, kun näki uuden kissanaisen. Gilda vilkaisi Tenderiä valtavilla silmillään, ja naukaisi hyvin hiljaa ja hillitysti, kuten sillä on tapana selvittää asioita. Tenderille viesti ei jäänyt epäselväksi, nyt ei ollut sopiva aika… Gilda kävi lähinnä tarkistamassa olisiko Teddyn kupeissa parempaa ruokaa kuin muille tarjoiltiin alakerrassa. Gilda on aika perso ruuan perään… Talitaa ei kiinnostanut Tenderin paluu ollenkaan. Ja hyvä niin. Tender-rukka oli paljon rauhattomampi kuin viime kerralla, toimettomampi myös. Se yritti tehdä parhaansa, jotta saisi tyttöjen kiinnostuksen heräämään; pissaa löytyi edelleen papereiden päältä, myös vierestä, paperit eivät enää yksistään riittäneet. Kolli huusi ja huusi, ajattelin, että kurkku on raukalla kohta käheä. Parhaansa yritti. Näyttelyissä Elokuun alussa Gilda, Taika, Tender ja Diva osallistuivat SUROKin näyttelyihin. Gilda sai lauantaina serttinsä luokassa 3, Tender luokassa 5 ja valmistui GIC:ksi. Divan tulokset olivat Ex 1, värin ja tuomarin paras. Mutta varmasti kaikkein eniten isä ja tytär nauttivat näyttelyssä siitä, kun saivat loikoilla koko päivän vieri vieressä - ja Diva sai nukkua isin kainalossa, tai olla isin tyynynä, tai leikkiä isin hännällä. Katsokaa miten somaa, äiti siellä hoitaa lastaan, kuulin ohikulkijoiden ihastelevan. Ei, vaan isä siellä hoiti lastaan! Herttaista! Taika taas sai sunnuntaina ensimmäisen CAC:n, ja oli sekin värin ja tuomarin paras. Ja nyt myös Taikalla on lupa tehdä ne toiset pennut… Aika näyttää josko saisimme muutaman suloisen pikku Tenderinin vielä syksymmällä…
|